Ja niin viikko väyjyssä oltunna ja ylläri pylläri, niin näyttäs viikonloppukin menevän... 😌
Voin sanoa, että maantaina illasta kun oltiin väyjynvaihtoon lähössä ja huomaan oman nimeni myös viikonlopun kohalla, niin fiilis oli aika 😠 ja 💩!!
Ja kun asiasta ei oltu mitään ilmineerattu, että listoja on hieman muokattu.
Eipä siinä muuta kun pitkin hampain hommiin lähettävä...
Eka oli tietysti paniikki, että miten nyt käy muuton kanssa. Mutta onhan tässä vielä kuukautta jälellä.. Paniikkisoitto miehelle ja tilanteen selvennys. Onneksi hän otti asian hyvin ja rauhotteli minua. 😅
(Ihana on hän. ❤)
Alkuviikko oli hyvin aikaa lukea jv-kurssin tenttiin. Ja ihan hirvee jännitys keskiviikona. 🙊 Ei vaan voi mitään, kun jollain tuollaisella kokeella voi olla niin suuri merkitys tulevaisuudessa.
Ja kait tuo nyt läpi meni. 😅
Eilisen päivän olin ihan maassa.. Vartiopäällikkökin siihen päälle vielä valitti joka asiasta ja melkein jo itelläki jo käämi meni... En tiijä mistä masennus oikein tuli. Haukuin mielessäni tämän koko mestan syvimpään helvettiin ja mietin jo keinoja miten täältä pääsis pois.. 😥
Mutta illasta näin kavereita jv-kurssilla ja päästiin vähän harjotteleen kiinniottoja yms.
Niin tulin paremmalle tuulelle ja väyjyn vaihto kun siirry aamulla, mikä tarkotti sitä että sain muutettua itteni yö-auksi nyt viikonlopulle. 😊 Että fiilis käänty 180 astetta toiseen suuntaan. 😅 ( Tätä naisena olemista kenties?! 😏)
Kävin tuossa eilen yksikössä myös lomalapun kirjottamassa.. Jospa sitä pääsisi ensiviikolla ajoissa lähteen järjestämään asiat järjestykseen.
Ja tietysti uuteen kotiin. 💕 Kenties viettämään aikaa sen ihanan miehen kanssa. 😊
Kovasti tässä nyt olen vuorokausirytmiäni yrittänyt kääntää.. Hieman heikoin tuloksin kun ei nukuta näin päivällä. 😅 Mutta eiköhän se siitä, vanhasta tottumuksesta. Jos jotain tääl on oppinu, niin valvomaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti