4. viikko takana (jo)

Niin se vaan tääkin viikko läpi rämmittiin. 😂 Alkaahan tää homma jo ihan intiltä tuntumaan.👌
Että tässä viimeset neljä päivää ollaan kyllä veetty täysillä. 

Päästiin tänään käyttää meijän hellehattuja 😅

Keskiviikkona aiheena oli suojeluhälytys ja toiminta sen aikana. Aamusta pari teoria tuntia aiheesta ja sitten vaan tetsarit niskaan ja testaamaan käytännössä. Kerettiin tunti harjotteleen pukeutumista suoja-asuun, eli sadevaatteisiin ja nasseen 😷 uh! Mikä urakka. Ei tuo helle helpota asiaa yhtään.

Siitä sitten lounaalle,  tietysti pakista syötiin yksikön eessä pusikossa 😂

Lounaan jälkeen jatku rasti-koulutuksilla. Oli kolme rastia, joista yksi oli jaettu kahtia. Onneksi oli uusia juttuja niin oli mielenkiintoista ja kivaa. Välillä aika puuduttavaa vaan tehä uuvestaan ja uuvestaan... Mutta eipä niitä muuten opi. Alkaa oikeesti tajuu että sotilaita meistä tehään ja jos sattus tilanne että vihollinen on tulossa niin ampua saa. 😶

Onneksi päästiin päivällinen syömään ruokalassa,  Alko jo oleen ikävä 😁

Tänään tehtiin semmonen pieni pyörä-reissu läheiselle puolustusvoimien alueelle. Meillä oli aiheena napalmi ja se palo-teho. Hurjaa miten se vaan palaa ja palaa ja palaa...
Harjoteltiin palavan henkilön  (Jarmo-nuken) sammuttamista tukehuttamalla eli käytettiin sammutuspeittoa. Tais mun pelastus mennä vähä puihin,  mut parhaani yritin. Kivaa oppia jotain hyödyllistä. 
Sitten me juostiin myös palavan kujan läpi. Mikä oli yllättävän helppoa,  vaikka saattaa kuulostaa (ja näyttää ) aika hurjalta.

Nassen testailua 😂

Pakki-lounaan jälkeen meillä oli sitte tiiviys-koe, eli testattiin miten meijän nasset toimii. Meijät vietiin siis pienen koppiin jossa oli laimennettu kyynelkaasua. Vähä jännitti että miten käy, kun ei oo mulle ihan helppo homma pitää mitään kasvojen eessä ja kun ei saa happea kunnolla.  Meinas jo paniikki iskeä kun kujaa juostiin.  Mutta hyvin selvisin ei tullu paniikkia. Ja nasse oli tiivis.👍 ei tullu kaasut läpi. Osa porukasta kävi myös ilman nassea,  mutta mä jänistin 🙈 en todellakaan kiusaa mun herkkiä silmiä yhtään enempää kun on tarpeen.

Sitten enää pyöräräiltiin takasin kassulle. Ja tehtiin loma-valmistelut. Päästiin jo siis vähä ennen neljää viikonlopun viettoon.

Että ei nyt aateltuna olla ees kamalaa tai ylupääsemätöntä missään vaiheessa. Uutta asiaa tuli opittua ja tehtyä rytinällä ja sitä tässä muutaman päivän saa sulatella.

Ylpeä olen itsestäni; fyysinen kunto kesti oikein hyvin ja pääkin pysy kivasti mukana.😁

Nyt oottaa tää viikonloppu rennosti niin jaksaa painaa ensiviikon leirin....

Metsässä retkellä

Heijaa!  Täällähän alkaa tapahtumaan 😁 Sitä sitten oltiin metsässä maanantai ja tiistai ryömimässä. Pyörillä marssittiin noin 20 km matka ensimmäiseen yön-yli-harjoitukseen. Kivasti sattui sitten kesän helteisin päivä tietysti. 😅 Mutta matka ei ollu paha, muisti vain juoda vettä matkalla reipaasti. Heti ekaksi oli pakki-lounas. 😂 saatiin kerrankin rauhassa vetää, niin oli aika hyvä. 👌

Siitä sitten vaan alikit etti meille hyvät teltta paikat. Meijät naiset on siis tutisti jaettu kolmeen muuhun kolmos joukkueen tupeihin. Ja näin oleen myös täällä sama periaate. Mikä oli ihan looginen homma tietty.
Eipä mitään; teltan pystyttämiseen seuraavaksi. Taittiin tehä pari pystytystä ennen kun meille sanottiin ettei tää paikka ookkaan meijän lopullinen paikka. 😂 Mutta tämähän oli jo tiedossa että sitä tullaan veivaamaan pariin otteeseen. Eihän sitä muuten opi.

Kamat kasaan ja kantoon. Kohti uutta paikkaa. Siellä päästiin sitten kaivaa heti alkuun poteroita tuliasemiin, jokainen sai kaivaa omansa. Mä sain kivan kallioisen kohan 😂 mut sillä mennään. Sain mielestäni ihan ok poteron kaivettua annetussa ajassa.

Pian alikkimme tulikin hakeen kuutta henkilöä kantaan päivällis-tarvikkeet mettään meijän teltta-paikalle. Syötiin tilanteen mukaisesti.  Ruuan päälle hatjoiteltiin poteroihin juoksemista ha tutustuttiin käsitteeseen hiljainen hälyyys Tämän jälkeen pystytettiin teltta jälleen. Alko jo aika hyvin sujuun. 👍

Illasta meillä oli vielä rasti-koulutuksia. Oikeesti ei olis enää jaksanu. Mutta kumarsi sitä vaan jaksaa kun ittensä pistää toimiin. Siihen päätteeksi vielä iltapala. Syöntiä. Hetki saatiin levätä ja olla vaan.

Kiva huomata miten sitä alkaa jo olla osa porukkaa, eikä meitä naisia mitenkään syrjitä.

Kipinäsä 😁 hieman väsynyt! 

Sitten takasin teltoille ja kipinä- ja poterovahtien nimeämiseen. Ite sain kipinä-Mikon vuoron klo 3.00-4.00 😂 ja viijeb)n jälkeen siis herätys. 🙈 kivat vajaa 4h unta siis.. Mutta muun sen ajan mitä sain nukkua, nukuin kuin tukki. Ja nopeasti se aika meni; eikä oo ollenkaan pahaa olla tunti kipinässä. Ja tietty nyt kun tää helle sattui niin ei tarvitse ees kamiinaa laittaa päälle. 👍 Helppoa!

Aamulla sisään herätys klo 5.15. Teltat kasaan ja risteys-alueelle raahaus. Sieltä omat kamat kasaan ja pyörällä hurautettiin ampuma-paikalle.
Siellä sitten oli aamiainen,  jonka jälkeen porukka jaettiin kahtia. Mä menin ensin ampumaan. Ihan mielenkiinnolla ootin että pääsi uutta asetta koklaan. Menihän se nyt jotenkuten. Huomasi alkuun että vähä vaikutti se ettei ollu ampunu taas hetkeen. Mutta kyllä sitä loppu ajasta tuntui jo luontevalta. Ja ammuin aika hyvin. Polvelta sain kaksi napa 10:ä 150 metristä ja seisten yhen 50 m.😂 on parantamisen varaa kyllä.  Mutta siis ensimmäiset ampumiset polvelta ja seisten.  Kyllä se sitä; uskoa on! Varsinkin kun on ase jossa tähtäys on suora 😅

Pakki-lounaan jälkeen osat vaihtu ja meillä oli (lisää) rasti-koulutusta. Alkuun kyllä tuntui ettei jaksaisi,  mutta siis oli ihan jees. Tuli uutta asiaa, ryövättiin kyllä ihan kunnolla 😂 mutta jotenkin sitä vaan jakso vääntää ja tehä parhaansa suorituksissa.

Sitten oli enää jäljellä pyöräily takasin kasarmille. Mentiin vähä kovempaa tahtia kun maanantaina mennessä, niin oli jotenkin helpompaa. Mun pyörä vaan natisee siihen malliin, että tiijä koska se räsähtää 😁

Kassulla meillä oli tutusti pakki-päivällinen tuossa lähi-metsässä. Ruokailun jälkeen vietiin aseet, pika öljytyksen kautta,  holviin. Sitten purettiin teltat ja muut härdellit autoista takaisin varastoihin. Hyvin siihenkin sai aikaa kulumaan.

Nyt sitä päästiin sitten itse asiaan. Olihan sen aika rasittava ja rankka puoltoista vuorokautta,  mutta olen tyytyväinen selviytymiseeni. Se on vaan tosia-asia että näitä asioita ei opi kirjasta lukemalla. Niitä on tehtävä ja toistetava. Ei ollu loppu lopuksi paha vaikka hetkiä oli että tuntui siltä. Kovasti tuo auttaa että alokas kaverit on loistavia huumori veikkoja 😂😂

Nyt untenmaille, tää viikko ei ole vielä ohi!

Intti elämää

No nyt on läppäri nokan eessä; ehkäpä sitä saisi nyt vähän enemmän kirjattua ylös tapahtumia viime viikoilta. Vähän tulee sekavasti! Pahoittelut!

Siis kolme viikkoa takana p-kautta ja olen nyt toisilla viikonloppuvapailla. Melkein voisi sanoa, että oleminen kasarmilla alkaa tuntua normaalimmalta kuin täällä siviilissä. :D

Alkuun kyllä tuntui erittäin hassulta sanoa Herra alikersantti tai Herra luutnantti tai vastaavaa, mutta hyvin sekin alkaa nykyään jo luonnistua. Ja ylipäätään kun minun on väliin kamalan vaikeaa avata suutani ihmisten eessä. Tämäkin vain tottumiskysymys. Talon tavoille myös alkanu oppimaan, eikä tunnu niin kummalliselta. Ja tavallaan myös ymmärrrän tavat. Väliin vaan ottanut pattiin, kun ei tule kunnon ohjeita ja sitten meijän tuvan on toimittava aika oma-aloitteisesti. Tai käytävä vaklaan mitä jätkät duunaa. :D Miellä siis ei ole oma alikkia meijän tuvassa, niin väliin hankaloittaa asioita.

Eli sotilaspoliisikomppaniassa ollaan ja kolmos joukkueessa, juuri siellä minne halusinkin. (Jes!!) Alkuun oli kyllä yllättävän rentoa olemista, ja eihän meiltä voinut mitään kummempaa vaatiakkaan ennen kun lääkäri totetaa meijät terveiksi ja olemme vaadittavaa A-kuntoisuus luokkaa.

Normi aamuherätys on klo 6.00 ja meillä on on melkein tuntia aikaa aamulla tehä aamutoimet eli aamupesut, pukeutuminen ja punkan teko ( ja viel on joka aamu punkka kelvannut, Hyvää minä!!)

Punkkani, ihan ite ten! 

Päivän rytmiin on hyvin jo tottunut; aamupala, koulutusta, lounas, koulutusta, päivällinen, sipa, vapaaehtoinen iltapa. :D
Tää on perus-rytmi. Joitain poikkeuksia tietty ollut. Esim. ekalla viikolla kävimme otattamassa kuvat illlalla varusmieskortteihin, ja tällä kuluneella viikolla meillä oli keskiviikona VMTK:n järjestämä katukoris-turnaus. Väliin kyllä tuntuu että meno on yhtä ruokailua!
Ja iltaisin on yleensä niin väsy-olo ettei sitä ole jaksanut paljoa mitään ylimäärästä tehä. Kerran käynyt kuntosalilla, kerran leken lenkin (n 5,8 km) ja kerran pelaan jalkapalloa. Muutaman kerran raahautunut tupakavereiden kans sotkuun. Sekin on paha paikka kun tulee vain herkkuja ostettua. :D

Heti ekalla viikollahan meille jaettiin omat rynnäkkökiväärit ja olihan se aika huima fiilis saaha sellanen ase omiin pieniin kätösiin. Mutta siitä se lähti. Paljon ollaan halailtu ja huollettu raikkaitamme. Eikä se ole enään niin kummallista pitää rynkkyä kädessä. Ampumaradallakin ollaan jo pari kertaa käyty. Minä vain sain sellaisen tapausken jossa oli tähtäys ihan vinossa, eikä sille voinut mitään. Joten sain tällä viikolla uuden rynkyn, kakkosen. Huomenna pääseekin sitten testaa että mites tää uusi toimiikaan.

Parilta ekalta viikolta ei nyt mitään ihmeempää muuta kerrottavaa ole. Pikku hiljaa opeteltu talon tavoille ja tutustuttu tupa- ja joukkue kavereihin. Alkuun tuntu jäbät oli sillei "juma täällä on tyttöjä, eihän niille uskalla puhua"-mieningillä, mutta rohkeesti vaan jutteleen ja varsinkin ruokailujen yhteydessä päästy vähä sisään porukkaan. Ja tietty kun meitä naisia on kuusi henkilöä ja olla oltu kyllä heti alusta lähtien tiivis porukka. Hyvin siis meijän joukkue ottanut meijät mukaan, hieman kuultiin toisella viikolla juoruja 1. ja 2. joukkueiden puhuneen, että ollaan vaan tultu tänne naureskeen ja kikatteleen. Mutta mehän näytetään heille! Ja parempihan se on että nauretaan ja muistetaan pitää pilke silmäkulmassa kuin, että itkettäs itttemme uneen joka ilta.

Totinen on ilme! 😀

Viime viikonloppuna oltiin siis ekoilla lomilla ja olihan se jännää lähteä pois kasarmilta. Lomapuvut päällä ja baretit pääässä. Lähtö oli yhtä sekamelskaa; oliin silloin perjantaina oltu siis päivä metässä tetsaamassa ja ampumaradalla ampumassa. Tietty monsuuni-sae yllätti takasinpäin tullessa. Aseet piti huoltaa ja viijä holviin. Kaapit järjestää ja osatavaroista kun oli märkiä viijä kuivauskaappiin. Sitten mistään saatu mitään kunnon selvää ohjetta mistään. Mutta lomille päästiin.

Tällä viikolla, perjantaina, tuntui jo aika normilta lähteä lomille. Eikä ollut niin paniikkia enää. Onneksi olin jo torstai-iltana laittanu kaappia jo valmiiksi järjestykseen.

Tällä viikkoo meillä oli myös coopperi ja lihaskunto-testi. Cooperissa juoksin 2540 m, mihin oon oikein tyytyväinen. Lihaskuntotestikin meni ihan ok; vauhiton pituus hyppy: 2 m, vatsat. 41 kpl ja punnerruset: 21 kpl (tää oli pettymys).

P1- testi oli ekalla viikolla ja P2 tehtiin tällä viikolla. Enää vain omat suoritukset ja käytös vaikuttaa loppusijoitukseen, eli pääseekö AUK:iin vai vartiostoon. Mutta minulla ei siis enää ole mitään ihmeempiä tavoitteita päästä edes AUK:iin. Ensinnäkin P1-kokeesta pitässaaha vähintään 4 pistettä. Ja meijän yksikössä on suurin osa haluaa AUK:iin (n 90% haluaa ).  Voin jo huhtikuussa suunnata kohti uusia tuulia.


Yritän nyt tulevaisuudessa vähä paremmin kirjoitella kuulimisia. Ja nythän tämä vasta alkaakin menee mielenkiintoiseksi! :D

Ei nyt ihan putkeen mee...

Siis tämän blogin kirjoittaminen 😁 Suuret pahoitteluni. Olin jo melkein luovuttaa. Eikä tuota aikaa kauhistus ole ollut. Plus pakko sano myös että puhelimella kirjottaminen on pikkasen haastavaa, varsinkin kun on paljon asiaa. 😂

Mutta lupaan kirjottaa huomenna tarkemmin kuulumisia.

Ja Mitenkäs kävikään!?

Jaa-a, niin vain se intti-elämä on alkanu 😅

Voitte vaan arvailla kuinka jännittynyt olin maanantaina 🙈 Ja ihan turhasta. 

Siinä se leima on!

Pääsin sotilaspoliisikomppaniaan!💪💪

Tästä se lähtee!

Maanantai ei ollu fyysisesti rankka päivä, mutta kaikki se jännitys ja oottaminen (usko pois; sitä tehtiin!) oli aika väsyttävää. 

Että vaikka olenkki kuullut että ekana yönä ei nukuta, niin kyllä mä nukuin! 😂

Maanantai ilta meni siis kamppeita järjestellessä kaappiin ja pukkaa tehden. Käytiin myös päivällisellä muonituskekuksessa. Illasta oli myös pieni priiffi tulemasta. 

Se ois menoa nyt!

Viikonloppu meni ja arki tuli. Tässä sitä junankyydissä meen kohti Hämeenlinnaa. Kyllä on pieni kutina mahan pohjassa 😂 Aika jännää!

Sunnuntai aamu kiurveellä. 

Olipa ihana viikonloppu kiuruveellä.  Sai taasen viettää aikaa perheen kanssa.
Tää kulunut reilu puoli vuotta on ollu kyllä mahtava, kun on pystynyt olemaan niin paljon tekemisissä perhe kanssa. On tullu tehtä se viisi reissua jo kotipuoleen, mikä on varmasti ennätys tänä aikana kun olen Riihimäellä asunut. Eipä sitä ole ees tajunnu miten sitä kaipaakaa porukoita ja sisaruksia.

Perjantaina pääsin moikkaa koiruutta ja heposta 😍 on ne vaan ihania!
Vietettiin sinä samalla vähä iltaa sisarusten kesken ja tietty Herkuteltiin 😁

Saunottiin, uitiin ja pelattiin kierros aliasta. Ihanaa rentoa olemista.

Lauantaina, hoijin tammaa 😍😍 ihanaa! Miten voikaan paskanlappamista olla ikävä 😂 kävin pienen lenkkinkin ridaa. Oli kiva vähä päästellä peltotiellä.

Sitten mentiinkin päivällä auttaan äitiä juhlien järjestelyssä. Tehtiin salaattia,  ja koristeltu kakut. Eipä siinä paljoa voinu vielä tehä.. illasta serkku tuli perheineen siskolle yökylään. Hoijettiin tamma sitten lasten kanssa illasta. Mini on paras!

Kummi-tyttö taluttamassa Miniä. 

Illasta Grillattiin, olin kerrankin grilli-maistrona 😂 kyllähän nuo pöperöt kelpasi.

Sunnuntai valkenikin kauniina, mutta onneksi oltiin ennusteita hyvin vahattu, tiesimme että puolenpäivän aikaan taivas repeää ja niinhän se teki; samaan aikaan kun olimme kirkossa hajoamassa.

Miten tää aika menee jään niin nopeasti ja huomaamatta. Vastaan veli kiipes mun viekkuun nukkuun, kun porukat meni navetalle. 😁 ja nyt hänellä on jo naimalupa ja mopo-kortti. Komia miehen alku häntä on tullut!

Juhla tarjoilu.

Peili-kuva ennen kirkoon menoa.

Sain paljo tsemppejä sukulaisilta. 😀 eiköhän niiteen avulla mennä pitkälle 💪 Ei tässä auta kun istua ja jännittää tuonne klo 13 asti.  Sitten helpottaa 😁