Niin vain se aika jolkottolee mennä eteenpäin.
Kesä vaihtui syksyyn ja pian sitä aletaan laskea päiviä jouluun. (kenties joku jo niin tekeekin?)
Sitä alkaisi olemaan tämä vuosi paketissa.
Hieman on kirjoittaminen jäänyt, kun eihän tässä mun elämässä mitään ihmeellistä ole... 😁
Töissä käyn K-marketin kassalla hymyilemässä. Tallilla hevosta hoitamassa ja koirien kanssa lenkkeilemässä.
![]() |
💓Tammani mun💓 |
Tietysti onhan tässä jotain uuttakin tullut. Nimittäin koulu alkoi syyskuun alussa. Ja voin sanoa, että oikeillä jälillä olen. Vihdoin mä löysin väyläni sille alalle, mikä mua kiinnostaa. 👌 Eihän tässä mennyt kuin melkein 27-vuotta että sen löysin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eiks nih?!
Eihän tästä helppoa tule, kun meinaan töitä tehtä sen 30 h viikkoon ja käydä koulua samalla. Mutta sen tietää, että ei tää pysyvää ole. Hetken se ottaa.
Intti sen opetti. Joku hetki voi tuntua kurjalta, mutta sitä täytyy vain painaa eteenpäin. Niin kyllä se siitä helpottaa.
Nyt kun syksy on, niin kovasti sitä on tullut muisteltua vuojen takasta. Sitä rämmmittiin AUK:n alkua. Että hulluhan sitä on kyllä ollut, kun on pitänyt lähteä sinne metsään riehumaan! 😅
Mutta vaikka kokemukseta jäi hieman paska maku suuhun, niin en vaihtaisi pois. Osaltaan se kasvatti mua, ja se on nyt osa mua. Kaikki mitä siellä tuli opittua ja mitä tuli opittua itsestä.
![]() |
Tärkeinpänä nää ihmiset 💓 |
Mutta minä repäsin ja toteutin jotain mistä oli aina haaveillut. Voin sanoa että tekee pääkopalle hyvää. Ja tuo sen tunteen, että hallitsee itse elämänsä. Voi tehä mitä haluaa elämällään. Ei täällä olla vain olemassa, vaan elämässä.
Tulipas hieman pohdiskeltua, jos joku nyt ajatukseta hieman kiinni saisi.
Mutta nyt nauttimaan ihanasta syyspäivästä. 🌞
Hyvää syksyä!
-Maikku